Vapaaehtoistyö osana opintoja

Tulevan yhteisöpedagogin mietteitä

Kerron tässä blogitekstissäni yhteisöpedagogiopiskelijan mietteitä viestinnän ja verkostotyön harjoittelujaksolta. Yhteisöpedagogit suunnittelevat, toteuttavat ja kehittävät toimintaa, jotka tukevat yksilöiden ja ryhmien hyvinvointia sekä sosiaalista vuorovaikutusta. Yhteisöpedagogit työskentelevät muun muassa järjestöissä, hankkeissa, kunnissa ja sosiaalialalla.

Harjoittelupaikkanani toimi Joroisten Palveluasunnot ry:n hallinnoima Kun olen yksin, niin olenko olemassa? -kehittämishanke. Olen tehnyt vapaaehtoistyötä tässä hankkeessa tammikuusta 2023 saakka ja aloitin yhteisöpedagogin opinnot myöhemmin samana syksynä. Vapaaehtoistoimijuus tarjosi minulle siten myös mahdollisuuden ns. opinnollistaa tämä työharjoittelujakso vapaaehtoistyössä.

Kylätalot yhteisölliseen käyttöön

Kylätalojen rooli nykypäivänä voi olla enemmän kuin kokoontumispaikka, yhteisöllisessä käytössä niistä voi tulla hyvinkin elinvoimaisia kohtaamispaikkoja. Kylätaloksi voidaan laskea mikä tahansa esteetön ja saavutettava tila. Osana projektia suunnittelimme ja toteutimme yhdessä henkilökunnan, kyläaktiivien sekä vapaaehtoisten kanssa viidelle Joroisten kylän ”kylätalolle” ikäihmisten tarpeita vastaavia virikkeellisiä tapahtumia.

Nämä kylätalotapahtumat, jotka saivat nimekseen Seniorisenssit, ovatkin lähteneet mukavasti käyntiin. Pari tuntia kestävät tapahtumat muotoiltiin vastaamaan kohderyhmän tarpeita ja tavoitteena oli luoda osallisuutta luova palvelukonsepti, joka sisältäisi pienimuotoista digiopastusta. Digiopastukselle suunniteltiin oma konseptinsa Diginurkka, joka sisältää digilaitteisiin tutustumista ja niistä keskustelemista. Diginurkassa on mahdollisuus saada digitaalisen kansalaistaidon ohjeistusta digipalveluista sekä tietoa näiden palveluiden saatavuudesta muun muassa yhteistyökumppaneilta.
Alkukartoituksen ja kerätyn palautteen perusteella on ainakin varmaa, että tämänkaltaiselle toiminnalle on tarvetta!

Viestintää, verkostoitumista ja vaikuttamista

Keskeinen osa harjoitteluani oli viestintäsuunnitelman laatiminen Seniorisenssit-tapahtumiin vapaaehtoisille sekä henkilökunnalle. Suunnitelmassani kartoitin muun muassa monipaikkaisia tiloja tapahtumille, selkeytin työnkuvia ja vastuualueita sekä avasin tapahtumien viestinnän kokonaisuutta. Tämän lisäksi laadin tapahtumille suunnatun ideaoppaan, josta vapaaehtoiset voivat halutessaan etsiä erilaisia aktiviteetteja tapahtumiin.

Kun puhutaan verkostoista, puhutaan ennen kaikkea ihmisistä ja heidän välisestä yhteistyöstään. Verkostoitumisen merkitys on tullut entistä selkeämmin esille, ja olen oppinut, että verkostot eivät ole vain keino tavoittaa laajempia yleisöjä, vaan ne mahdollistavat myös resurssien jakamisen ja parhaan osaamisen hyödyntämisen. Lisäksi monissa hankkeissa ja projekteissa rahoittajat myös edellyttävät yhteistyötä, joten verkostot ovat siis olennainen osa hankkeen onnistumista.

Seniorisenssit ovat osa hankkeen vaikuttamistyötä. Tilaisuudet tarjoavat myös mahdollisuuden esitellä hankkeen toimintaa rahoittajille sekä muille sidosryhmille, kuten päättäjille ja yhteistyökumppaneille. Tapahtumien vaikutukset ovat mitattavissa osallistujilta saadun palautteen avulla. Tämä mitattavuus auttaa tekemään hankkeen tavoitteet ja saavutukset näkyviksi ja tukevat samalla sen vaikuttavuuden osoittamista. Seniorisenssit eivät siis ole vain tapahtumia, vaan ne toimivat myös tärkeinä viestinnän ja vaikuttamisen välineinä, jotka vahvistavat hankkeen sanomaa.

Moninaisia oppimistilanteita

Seniorisenssien kautta sain arvokasta kokemusta niin tapahtumien ohjaamisesta kuin konkreettisista käytännön järjestelyistä, kuten suunnittelusta, koordinoinnista ja toteuttamisesta. Erityisesti mieleeni jäivät koskettavat kohtaamiset ja merkitykselliset keskustelut osallistujien kanssa. Ne vain vahvistivat käsitystäni siitä, kuinka tärkeää yhteisöllinen ja osallistava toiminta on kohderyhmän hyvinvoinnille.

Harjoittelun aikana kartutin kokemustani myös graafisesta suunnittelusta, osallistumalla logojen, somepostausten ja lehti-ilmoitusten visuaalisen ilmeen suunnitteluun. Lisäksi pääsin suunnittelemaan ja tuottamaan sisältöä hankkeen YouTube-kanavalle sekä osallistumaan ikäihmisille suunnattuun tekoälyaiheiseen infotilaisuuteen.

Tulevaisuusnäkymiä ja opiskelijoiden rooli

Mielestäni tulevaisuudessa järjestö- ja yhdistyskentän rooli palvelujen tuottamisessa yhteiskunnassamme tulee olemaan entistäkin tärkeämpi. Kehittyvä digitalisaatio voi tuoda mukanaan uusia haasteita ja mahdollisuuksia, ja toimijoiden on osattava sopeutua sekä vastata näihin muuttuviin olosuhteisiin. Myös hallituksen päättämät avustusmäärärahojen leikkaukset aiheuttavat omat paineensa organisaatioille, jotka ovat usein riippuvaisia julkisesta rahoituksesta toimintansa jatkumiseksi. Tämä voi mahdollisesti johtaa vapaaehtoistyön tarpeen kasvuun tulevaisuudessa.

Uskon opiskelijoiden roolin harjoittelijoina olevan arvokas: he voivat tuoda tuoreita ideoita ja uusia näkökulmia, samalla kun he oppivat käytännön taitoja, jotka valmistavat heitä työelämään. Mielestäni hankkeiden ja muidenkin toimijoiden kannattaa ehdottomasti tarjota opiskelijoille mahdollisuuksia harjoitteluun ja vapaaehtoistyön opinnollistamiseen. Näin opiskelija saa arvokasta kokemusta ja toimija saa apua ajankohtaisiin projekteihinsa. Lisäksi opiskelijat voivat tuoda uusia näkökulmia ja ideoita mukanaan, jotka parhaimmillaan elävöittävät hankkeen toimintaa. Tämäntyyppinen yhteistyö voi auttaa myös hankkeita pysymään ajan tasalla ja kehittämään omaa toimintaansa.

Summa summarum

Harjoittelujakso tarjosi loistavan mahdollisuuden yhdistää teoria käytäntöön ja kehittää tärkeitä työelämätaitoja, joita tarvitaan alalla kuin alalla. Opin monipuolisesti uutta hanketyön moninaisuudesta, sen haasteista ja onnistumisen edellytyksistä. Sain mahdollisuuden harjoitella projektinhallintataitojani käytännössä ja havaitsin, että työ voi olla monivaiheista ja vaativaakin. Yhteistyö muiden vapaaehtoisten ja paikallisten toimijoiden kanssa antoi arvokasta kokemusta ja kehitti samalla verkostotyötaitojani.

Mielestäni ikäihmisten toiminnan aktivoiminen ja syrjäytymisen ennaltaehkäiseminen on prosessi, joka edellyttää työyhteisöltä saumatonta yhteistyötä, selkeää viestintää, rohkeutta luovaan ajatteluun sekä avointa vuorovaikutusta. Tämä kokemus vahvisti entisestään motivaatiotani työskennellä ikäihmisten hyvinvoinnin edistämiseksi ja kehittää heille mielekästä toimintaa. Harjoittelun kohokohtia olivatkin lukuisat kohtaamiset ja keskustelut ikäihmisten kanssa – ja näitä arvokkaita muistoja kannan mukanani harjoittelujaksolta.

17.12.2024